Author: aitowellness

Joustavuudesta eväitä stressin hallintaan


Stressi on meidän jokaisen seuralainen elämässä vähintäänkin ajoittain, joten tarvitsemme keinoja hallita ja sietää stressiä. Stressi on kehon luontainen hälytysreaktio, ”fight or flight – taistele tai pakene” –reaktio, joka saa kehomme hälytystilaan. Todellisen vaaran uhatessa reaktio on erittäin toivottu ja toki siitä on hyötyä nykypäivänä myös vähän vähemmän vaarallisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi työprojektin deadlinen lähestyessä. Lyhytaikainen stressireaktio saa meidät toimimaan vähän nopeammin, valppaammin ja tehokkaammin ja sehän on vain hyvä asia. Haitalliseksi stressireaktio muuttuu siinä vaiheessa, kun stressiä aiheuttavat tilanteet ja asiat pitkittyvät tai kasaantuvat.

Jokainen reagoi stressiin hyvin yksilöllisesti. Siinä missä yksi kokee jonkin tilanteen hyvin ahdistavana ja menettää yöunensa viikoiksi, toinen pysyy täysin tyynenä ja rauhallisena.  Kognitiivinen malli, jonka mukaan ajatukset/tulkinta, tunteet ja käyttäytyminen ovat vahvasti yhteydessä, auttaa ymmärtämään stressikokemuksen yksilöllisiä eroja (Pietikäinen 2017). Malli on hyödyllinen työkalu myös silloin kun haluaa tunnistaa omia stressitekijöitä ja pystyä vaikuttamaan niihin.

IMG_2658.jpgNykypäivän stressaavat tilanteet ovat harvoin todellista taistelua tai pakenemista vaativia ja monesti stressin syitä voi olla jopa vaikea hahmottaa. Pitkittynyt stressitila hiipii kuin varkain ja jos emme tunnista itsestämme stressin merkkejä, niin keinomme puuttua tilanteeseen ajoissa ovat heikot. Kehomme ei myöskään tiedä onko stressin aiheuttaja totta vai ei. Tilanne voikin olla oman tulkintamme luoma ja pohjautua ei todellisiin asioihin, kuten omiin ajatuksiin ”mitä nuo ihmiset ajattelevat minusta”, ”osaanko olla tarpeeksi vakuuttava”, ”minun pitää aina onnistua”. Kehomme hälytysjärjestelmä ei erottele onko uhkatilanne totta vai kuvitelmaa, vaan stressireaktio käynnistyy molemmissa. Me reagoimme ajatuksilla, fyysisesti keholla ja käyttäytymisellä siten, että kaikki kolme tekijää aktivoivat kahta muuta. Toisin sanoen, oma käyttäytyminen voi olla stressitunnetta pahentava tekijä tai olla sen laukaiseva tekijä. (Pietikäinen 2017)

Itse olen vasta aivan viime aikoina oppinut yhdistämään oman tietyn käyttäytymismallin stressiin. Kyseessä on saamattomuus. Lähtökohtaisesti olen aina ajatellut olevani hyvinkin aikaansaava ihminen ja mielestäni valittaminen on turhaa, jos ei itse ole asialle mitään yrittänyt tehdä. Yleisesti ottaen arvostan siis toimintaa enemmän kuin puhetta. Vuosien mittaan olen kuitenkin monesti törmännyt tilanteisiin, joissa huomaan olevani täysin saamaton. Pää täyttyy ”pitäisi” ajatuksista ja ruoskin itseäni, kun en saa mitään aikaiseksi. Saamattomuuteni ei välttämättä näy vierestä katsottuna ja pakolliset asiat hoituvat kyllä, mutta itse tiedän alisuorittavani ja pystyväni parempaan jolloin ahdistun entisestään. Huomasitko tilanteen noidankehän? Tässä omassa esimerkissäni stressin laukaisijana ovat mieleni luomat säännöt siitä, miten asiat pitäisi suorittaa. Tilanne johtaa stressiin, kun en pysty suoriutumaan omien vaatimusteni mukaisesti. Stressi puolestaan johtaa saamattomuuteen, joka johtaa entistä voimakkaampiin ahdistuksen tunteisiin.

Psykologinen joustavuus

Erilaisia stressinhallintakeinoja on paljon ja tyypillistä on, että stressaantuneelle ystävälle, kollegalle tai puolisolle todetaan ”älä turhaan stressaa”. Toimiiko? No ei toimi, vaan todennäköisesti henkilö stressaantuu vielä enemmän yrittäessään olla stressaamatta ja todetessaan, että asia stressaa häntä entistäkin enemmän. Vähän sama kuin laihduttajalle sanoisit, että ”älä ajattele suklaata” tai ”älä mieti miltä vastaleivottu pulla tuoksuu”. Perinteisten keinojen avulla yritetään usein hallita ja kontrolloida negatiivisia ja stressiä aiheuttavia tunteita, mutta pitkällä aikavälillä stressitunteiden välttäminen kamppailemalla niitä vastaan vain pahentaa stressiä. Uudenlainen lähestymistapa, joka pohjaa hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) on psykologisen joustavuuden lisääminen. Psykologinen joustavuus voidaan jakaa kuuteen osa-alueeseen:

  • Ajatusten eriyttäminen, eli mielen kontrollin heikentäminen (autopilotti pois päältä)
  • Tunteiden hyväksyntä sellaisenaan (huomaa, että kaikista tunteista ei tarvitse pitää, mutta ne voi silti hyväksyä)
  • Kytkentä nykyhetkeen ja tässä hetkessä eläminen (mindfulness)
  • Tarkkailijaminä, joka erottaa oman itsensä omista ajatuksistaan ja tunteistaan
  • Arvot eli omien arvojen kirkastaminen
  • Omistautuminen, eli sitoutuminen arvojen mukaiseen toimintaan ja elämään

On uskomatonta huomata miten autopilotilla arjen kiireiden keskellä toimimme. Päässämme vilisee ajatuksia ja tunteita, joista suurinta osaa emme huomaa lainkaan ja silti ne ovat isossa roolissa ohjaamassa toimintaamme ja käyttäytymistämme. Psykologisen joustavuuden lisääminen tähtää kykyyn toimia eri tilanteissa tietoisesti, avoimesti ja läsnäolevasti. Tällöin tarkoituksenmukainen ja omien arvojen mukainen toiminta on mahdollista.

Nykyisin kun itse työstän omia stressinhallintakeinoja, niin en yritä kaikin voimin ruoskia itseäni toimimaan tehokkaammin ja paremmin ja olla ajattelematta haitallisia ”pitäisi” ajatuksia, vaan ennemminkin muuttaa suhdettani ajatuksiini, jolloin pystyn joustavammin suhtautumaan myös omiin vaatimuksiini. Kyse on siitä, että pystyn ajatuksistani huolimatta valitsemaan itse miten toimin sekä olla ostamatta ja uskomatta kaikkia omia ajatuksiani. Psykologisen joustavuuden lisääminen auttaa saamaan ohjat omiin käsiin ja laittamaan autopilotin pois päältä. Lyhyet tietoisuusharjoitukset (mindfulnes) ovat helppo keino aloittaa harjoittelu. Huomion vieminen esimerkiksi omaan hengitykseen on helppoa missä tahansa ja auttaa palauttamaan mielesi nykyhetkeen. Mielesi harhailee varmasti ja kiinnostavaa onkin huomata mihin ajatuksesi karkaavat. Riittää, että huomaat ajatukset, sinun ei tarvitse tehdä niille mitään, vaan palautat vain lempeästi ajatuksesi takaisin omaan hengitykseesi.

Psykologisen joustavuuden lisääminen antaa eväitä parempaan stressin hallintaan mutta myöskin parempaan elämänhallintaan yleisesti. Jos nykyiset stressin kontrollointikeinosi eivät tuota tulosta, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan hyväksymis- ja omistautumisterapiaan ja kehittämään omaa psykologista joustavuutta.

— Sari Hankimo —

 


Lähteet: Arto Pietikäinen, Joustava Mieli, vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta (2017). Anu Kangasniemi & Kati Kauravaara, Kohti muutosta – Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa liikunnan ja terveyden edistämisessä (2016)

 

 

6 vinkkiä juoksuharrastusta aloittavalle


Kevät on aikaa, jolloin moni innostuu lenkkeilystä ja juoksemisesta. Lumien sulaessa, ja auringon paistaessa lenkkipolut houkuttelevat myös niitä jotka eivät säännöllisesti harrasta juoksemista tai edes kävelyä. Monesti liikkeelle lähdetään aivan liian kovaa ja lopputuloksena on innon lopahtaminen yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Usko tai älä, mutta juokseminen voi olla kivaa, kunhan malttaa tehdä pohjatyön maltilla.

Tässä 6 vinkkiä juoksuharrastusta aloittavalle.

  1. Aloita maltilla. Aloita lenkkeily kävellen ja tee siitä pikkuhiljaa rasittavampaa vaikkapa sauvojen tai mäkisen maaston avulla. Kun kävelylenkit sujuvat, niin lähde lisäämään mukaan juoksua esimerkiksi juoksemalla kahden valopylvään välin ja kävelemällä neljä, pikkuhiljaa juoksumatkaa kasvattaen.
  2. Käytä sykemittaria. Monet ajattelevat, että sykemittari on vain aktiiviharrastajien väline ja perus hölkkääjä ei sitä tarvitse. Sykemittari on kuitenkin loistava apuväline nimenomaan juoksuharrastusta aloittavalle. Mittari kertoo objektiivisesti harjoituksen kuormituksesta ja sen avulla on mahdollista varmistaa harjoittelu oikealla tehoalueella. Sykealueita laskettaessa tulee muistaa, että maksimisyke ja sykerajat ovat yksilöllisiä, mutta hyvään alkuun pääset käyttämällä yksinkertaisia laskukaavoja. Suuntaa antavan maksimisykkeen voit laskea kaavalla 220-ikä, jonka jälkeen voit laskea itsellesi suuntaa antavat sykerajat.
  3. Kyseenalaista lenkkeilyyn liittyvät mielesi luomat säännöt ja mielikuvat. Monet ajattelevat, että lenkin pitää kestää 60 minuuttia tai siitä ei ole mitään hyötyä. Toisen mielestä vain ”rasvanpolttosykkeellä” tehty lenkki on hyvä. Yhden mielestä lenkin pitää tuntua seuraavana päivänä jaloissa ja kolmannen mielestä pitää pystyä juoksemaan vähintään 5 kilometriä yhtä soittoa. Onko sinulla tällaisia mielesi luomia sääntöjä? Kaikkia omia ajatuksia ei kannata suoraan ostaa kyseenalaistamatta niitä. Mielen luomat säännöt toimivat usein lopulta esteinä ja varmistavat että moni hyvä aikomus jää toteuttamatta.
  4. Hanki lenkkikaveri. Kaverin kanssa sovittu lenkki on vaikeampi peruuttaa kuin itsensä kanssa sovittu. Lisäksi kaveri tuo vauhtiin usein malttia, kun samalla vaihdetaan kuulumiset. Peruskestävyysharjoittelun nyrkkisääntö on PPPP, eli Pitää-Pystyä-Puhumaan-Puuskuttamatta, joten kaverin kanssa tehty lenkki on loistava tapa varmistaa, että lenkki pysyy riittävän kevyenä. Juoksuharjoittelussa kannattaa muistaa 80-20 sääntö, eli kun 80 % kaikesta harjoittelusta on kevyttä, niin 20 % voi olla kovaa. Monilla prosentit vain ovat keikahtaneet toisin päin.
  5. Harjoittele säännöllisesti. Jotta harjoittelussa olisi mahdollista kehittyä niin sen on oltava säännöllistä ja nousujohteista. Treenejä kannattaa suunnitella ja jaksottaa edes vähän, jotta kehittyy ja palautuu. Elämässä kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu, joten taukojen jälkeen on syytä lähteä taas maltilla liikkeelle.
  6. Huolehdi myös lihaskuntoharjoittelusta ja kehonhuollosta. Kaikki tietävät, että uuden harrastuksen myötä kehosta löytyy niin sanotusti uusia lihaksia. Juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua on helppo tehdä vaikka kotona kuntopiirinä ja jo muutamalla yksinkertaisella oman kehon painolla tehtävällä perusliikkeellä saat hyvän harjoituksen. Kokeile vaikka näitä neljää liikettä:
    • 15-20 x askelkyykky
    • 15-20 x etunojapunnerrus seinää/koroketta vasten
    • 15-20 x vatsalihasliike
    • 15-20 x selkälihasliike

Tee liikkeet peräkkäin ja pidä niiden jälkeen lyhyt palautus. Tee 2-3 kierrosta. Kehonhuolto ja liikkuvuusharjoittelu ovat myös tärkeitä ja jokaisen lenkin ja lihaskuntoharjoituksen jälkeen on hyvä muistaa tehdä palauttavat venytykset.

Yhteenvetona voisi todeta, että kun lähdet liikkeelle riittävällä maltilla ja lisäät kuormitusta pikkuhiljaa, muistat myös levätä ja syödä riittävästi ja terveellisesti, niin kehityt varmasti. Jos sykerajojen laskeminen, harjoitusten jaksottaminen tai oikeanlaisen ravinnon ja muun harjoittelun yhteensovittaminen tuntuu haastavalta, niin apua kannattaa hakea osaavalta valmentajalta.

 

 

Miten elintapamuutos valmennus voi toimia jos siihen ei kuulu liikuntaa ja ravintoneuvontaa?


No Comments

Olen saanut jonkin verran kyselyitä siitä miksi elintapamuutosvalmennuksessa ei ole mukana liikuntaa ja ravintoneuvontaa ja päätinkin kirjoittaa aiheesta vähän laajemmin. Kuulemma juuri liikunta- ja ravintoasioiden osalta olisi tarvetta, eli haluttaisiin joku takapuoleen potkija, joka ”pakottaa” liikkeelle ja liikkumaan. Lisäksi haluttaisiin ravinto-ohjelma jota noudattaa. Silloin olisi kuulemma ”helpompaa, kun joku kertoisi tarkkaan mitä pitäisi syödä ja kuinka paljon, niin ei tarvitsisi itse miettiä asiaa ja ei olisi niin altis houkutuksille”.

Netti on pullollaan erilaisia verkkovalmennuksia ja tahoja joilta voi ostaa valmiita ravinto-ohjelmia ja liikuntaohjeita ja niitä kun kirjaimellisesti noudattaa niin ei tarvitse itse miettiä. Kaiken lisäksi ne myös toimivat ja painonpudotus onnistuu. Mistä sitten johtuu, että verkkovalmennusfirmat markkinoivat uusia valmennuksiaan niille samoille ihmisille jotka jo ovat ostaneet heidän valmennuksen? Eikö näiden ihmisten pitäisi jo olla bikinikunnossa, peppu tikissä ja ihannepainossaan? No, tähän me tiedetään kaikki vastaus – eivät ole. Syy siihen on se, että kaiken maailman dieetit ja kuurit ja valmiit ohjelmat toimivat kyllä jonkin aikaa, kun niitä noudattaa. Lähtökohtaisestikin ne ovat tarkoitettu vain väliaikaisiksi toimiksi, joiksikin viikoiksi, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus palata ”normaaliin” elämään takaisin. Ja tässä kohtaa tulevat ne ongelmat vastaan. Homma siis toimii hetken, mutta kuurin tai valmennuksen loppuessa palataan nopeasti entiseen ja kilot tulevat korkojen kera takaisin.

Jokaisen dieetin aikana keho tottuu ja perusaineenvaihdunta pienenee. Mitä useammin diettailua tapahtuu, niin sitä nopeammin perusaineenvaihdunta pienenee. Tällainen jojoilu tekee painon pudottamisesta joka kerta entistä hankalampaa. Oletkin saattanut huomata, että ensimmäinen superdieetti toimi loistavasti ja kiloja karisi nopeaan tahtiin. Seuraavallakin kerralla homma vielä toimi jotenkin, mutta kolmannella ei enää niin hyvin… Motivaatiokaan ei ehkä ollut enää samalla tasolla kuin aloittaessa. Lisäksi jokaisen jälkeen kiloja tuli takaisin vielä vähän enemmän kuin lähti, näin keho valmistautuu taas seuraavaan nälkäkuuriin.

Palataanpa sitten siihen miksi Aito Elintapamuutos ryhmävalmennuksessa ei ole liikuntaa tai ravinto-ohjausta. Elintapamuutoksessa hyvin usein on kuitenkin kyse nimenomaan liikunnan lisäämisestä ja terveellisemmin syömisestä. Kaikki meistä kuitenkin osaavat pukea ulkovaatteet päälle, laittaa kengät jalkaan ja lähteä ulos kävelemään, joten tarvitaanko siihen välttämättä personal traineria? Eikö ne haasteet tule kuitenkin siellä omassa toiminnassa ennen kuin vaatteita on vaihdettu tai kenkiä laitettu jalkaan? Siinä että ylipäätään päästään siihen pisteeseen, että ollaan menossa ovesta ulos. Joillakin voi auttaa se, että on sovittu tapaaminen pt:n kanssa ja se on se ratkaiseva tekijä. Henkilökohtaisen valmentajan kanssa treenaaminen ei kuitenkaan ole kovinkaan monelle mahdollinen ratkaisu ikuisesti. Motivaatio pitääkin siis löytää itsestään, jotta sinne ulos pääsee myös omatoimisesti kun valmennussuhde päättyy. Elintapamuutoksessa liikunnan osalta tärkein asia on arkiliikunnan lisääminen ja Aito Elintapamuutos valmennuksessa jokainen pureutuukin tarkemmin omaan arkeen ja asioihin jotka meitä arjessa ohjaavat. Arjessa toimimme hyvin paljon ”autopilotilla”, jolloin toimintaamme ohjaavat totutut tavat, ajatukset ja tunteet, joita emme välttämättä edes tiedosta. Kun valmennuksen avulla autopilotti saadaan kytkettyä pois päältä, niin pystymme toimimaan arvojemme ja tavoitteidemme mukaisesti.

Elintapamuutos ei myöskään ole dieetti (joka on aina lyhytaikainen), vaan koko loppuelämäksi tehtäviä muutoksia, jotka pitkällä aikavälillä useimmiten johtavat myös painonpudotukseen ja/tai terveyden paranemiseen. Loppuelämäksi tehtävät muutokset eivät tarkoita kieltäytymistä ja kärvistelyä rahkapurkkien äärellä, vaan esimerkiksi sitä, että epäsäännöllistä syömistä säännöllistetään ja lisätään välipaloja tai lisätään paljon kasviksia olemassa olevaan ruokavalioon. Ja jälleen kerran, eihän siihen oikeasti tarvita personal traineria kertomaan, että pitäisi syödä enemmän kasviksia, koska kaikkihan sen tietävät! Eli tällaisten itsestäänselvien ohjeistuksien lisäksi pitääkin mennä enemmän sinne korvien väliin ja päästä käsiksi niihin asioihin, jotka meitä arjessa ohjaavat ja tästä on kyse Aito Elintapamuutos Ryhmävalmennuksessa.

Se, että valmennustapaamisilla ei ole liikuntaa tai perinteistä ravinto-ohjausta, ei siis tarkoita, etteikö niistä puhuttaisi tai etteivätkö ne olisi muilla tavoin läsnä valmennuksessa. Valmennuksen tavoitteena on, että jokainen löytää sisäisen motivaation tehdä ja toteuttaa niitä asioita jotka jo valmiiksi tietää tarpeelliseksi. Toki vääriä uskomuksia kumotaan ja liikunta- ja ravinto-ohjausta on valmennuksessa mukana kotitehtävien ja pienien tietoiskujen muodossa, mutta päähuomio on psyykkisessä valmennuksessa.

Varaa oma paikkasi valmennukseen heti tänään. Keväällä alkaa kaksi ryhmää:

Ryhmä 1: Tapaamiset keskiviikkoisin klo 19-20, 21.2, 28.2, 14.3, 21.3, 4.4, 11.4

Ryhmä 2: Tapaamiset perjantaisin klo 18-19, 6.4, 13.4, 27.4, 4.5, 18.5, 25.5

Kuinka paljon sinä olet valmis investoimaan omaan terveyteesi? Aito Elintapamuutos Ryhmävalmennuksen hinta on 186 € (sis. Alv 24%).

Ilmoittaudu mukaan lähettämällä viesti osoitteeseen sari@aitowellness.com tai soittamalla 050 500 1131.

Nähdään valmennuksessa!

Terveisin,

Sari Hankimo, Personal Trainer ja Psyykkinen Valmentaja (Trainer4You) 

Miksi elintapamuutos on niin vaikeaa?


Elämäntapamuutosprojektien kulta-aika on taas kohta täällä, kun vuodenvaihde häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Tammikuussa salit täyttyvät ja lehtien sivut ovat täynnä laihdutusvinkkejä. Miksi se sitten on niin vaikeaa, että joka vuosi on aina aloitettava alusta? Tiedosta se ei ainakaan ole kiinni, koska kyllähän kaikki tietävät miten pitäisi syödä ja miten pitäisi liikkua? Oletko koskaan lähtenyt miettimään omia elintapojasi arvojesi kautta?

Kun hyvinvointia ohjataan omien arvojen kautta sen sijaan että tuijotetaan vaa’an lukemaa, katsotaan peiliin tai tunnustellaan miten housujen vyötärö kiristää, niin tulokset ovat tutkitusti parempia ja pysyvämpiä. Alla yksinkertainen harjoitus, jonka avulla voit tarkastella omia arvojasi vähän syvemmin ja vahvistaa motivaatiota muutokseen.

Ota itsellesi hetki aikaa miettiä mikä on juuri Sinulle tärkeää elämässä. Voit kirjoittaa asioita listaksi paperille ja yritä miettiä asiaa vain ja ainoastaan itsesi näkökulmasta. Unohda se, minkä ajattelet, että pitäisi olla tärkeää tai mikä on jonkun toisen mielestä tärkeää. Mietit vain ja ainoastaan sitä minkälaiset asiat olisivat tärkeitä juuri nyt, juuri Sinulle. Kun listallasi on mielestäsi riittävästi asioita, niin anna niille arvosana, esimerkiksi kouluarvosana 4-10 siten, että miten tärkeä mikäkin asia lopulta on. Ei siis ole tarve laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, vaan kunkin asian kohdalla erikseen miettiä miten tärkeä se on. Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole kympin arvoisia, vaikka ehkä tärkeitä ovatkin. Kun tämä on tehty, niin anna asioille vielä toinen arvosana samalla asteikolla sen perusteella, miten hyvin kyseinen asia toteutuu elämässäsi juuri tällä hetkellä. Tässä kohdassa tulee yleensä niitä ”ahaa-elämyksiä”, kun voi käydä ilmi, että resursseja menee suhteessa liikaa itselle vähän vähemmän tärkeisiin asioihin. Entä löydätkö listaltasi asioita joiden arvosanaa voisi nostaa yhdistämällä niitä?

Elämässä kaikki resurssimme ovat rajallisia, joten kysymys kuuluukin mihin Sinä haluat jatkossa panostaa ja tuhlata esimerkiksi aikaasi? Omia arvoja kannattaa pysähtyä pohtimaan aina silloin tällöin ja tarkastaa miten hyvin oma toiminta vie elämää kohti omia arvoja. Arvojen tarkastelun kautta voidaan myös löytää syy ja sitä kautta motivaatiota muutoksille, jolloin niihin sitoutuminen on huomattavasti helpompaa. Nyt kun tammikuussa lähdet korjaamaan omia elintapojasi, niin tee tämä harjoitus ensin ja lähde toteuttamaan asiaa sitä kautta.

Nautinnollista matkaa kohti arvojesi mukaista elämää!

Hyvinvoinnin mittaaminen


No Comments

Muutama viikko sitten sain mahdollisuuden tehdä Firstbeat hyvinvointianalyysin itselleni. Analyysi perustuu sykevälivaihtelun mittaamiseen ja sitä kautta antaa tietoa kehon reaktioista esimerkiksi stressiin ja liikuntaan. Liikkumista on nykyisin helppo mitata sykemittareilla ja erilaisilla aktiivisuusrannekkeilla. Stressin, levon ja palautumisen mittaaminen sitä vastoin on huomattavasti haastavampaa.

Stressillä on sanana negatiivinen kaiku, mutta kaikki stressi ei ole pahasta. Stressireaktio on kehon autonomisen hermoston luonnollinen reaktio joka auttaa meitä pääsemään tavoitteisiin ja saamaan hommat valmiiksi määräaikaan mennessä. Ongelmaksi stressi muodostuu siinä vaiheessa, kun se on jatkuvaa ja keholla ei ole aikaa palautua. Monesti voi olla vaikea tunnistaa oman elämän kuormitustekijöitä ja ajatellaan että stressi on pääasiassa henkistä. Pitää kuitenkin muistaa, että työ- ja opiskelustressin lisäksi myös heikko fyysinen kunto ja ravitsemustila vaikuttavat elimistöön stressin tavoin, erilaisten päihdeaineiden käytöstä puhumattakaan. Rankan työviikon päätteeksi rentoutuminen baaritiskillä ei siis välttämättä ole paras ratkaisu, koska stressitekijöiden yhteisvaikutus saattaa estää palautumisen täysin.

Riittävä nukkuminen on terveydelle välttämätöntä. Unen tarve on yksilöllistä, mutta suositeltavaa on vähintään 7 tuntia. Mitä stressaavampi vaihe elämässä on menossa, niin sitä enemmän keho tarvitsisi unta. Stressireaktio kuitenkin nostaa vireystilaa ja näin ollen lopputulos on usein päinvastoin. Lisäksi esimerkiksi moni pikkulapsiperheen vanhempi voi vain haaveilla 7 tunnin yhtäjaksoisesta unesta. Vaikka yöuni olisikin katkonaista ja palautuminen sitä kautta vähän heikompaa, niin myös päivän aikana lyhyetkin palauttavat jaksot auttavat jaksamaan ja hallitsemaan stressiä. Nykyisin ei ole lainkaan omituista, että työpaikalta löytyvät biljardipöytä ja pleikkari, ja yhteistilat sisustetaan sohvilla ja säkkituoleilla, jotta henkilöstön on mahdollista pitää päivän aikana lyhyitä palauttavia hetkiä. Valitettavan usein kuitenkin törmää siihen, että näitä hienouksia ei kukaan koskaan käytä, koska työyhteisön kulttuuri ei siihen rohkaise. Palauttavat hetket työpäivän aikana eivät vähennä työtehoa vaan päinvastoin lisäävät sitä. Esimiesten tulisikin ottaa työhyvinvoinnin lisäämisessä merkittävä rooli ja omalla esimerkillään luoda mahdollisuuksia pieniin taukoihin pitkin päivää.

Liikunnalla voi olla stressiin sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Liian kovatehoinen liikunta voi vain pahentaa tilannetta ja siksi onkin tärkeää oppia tunnistamaan minkälainen liikunta lataa akkuja ja minkälainen kuluttaa niitä. Molempia toki tarvitaan, mutta sopivassa suhteessa toisiinsa ja muuhun elämäntilanteeseen nähden.

Firstbeat hyvinvointianalyysi oli loistava keino saada tietoa omasta palautumisesta ja stressitasoista sekä liikunnasta ja arkiaktiivisuudesta. Olen aina ollut sitä mieltä, että omaan hyvän stressinsietokyvyn ja mittauksen myötä sainkin vahvistusta asiaan. Syynä tähän taitaa olla hyvälaatuinen ja riittävä uni sekä hyvän peruskunnon kautta nopea palautuminen stressiä lisäävistä tilanteista. Mittauksen tekeminen oli superhelppoa ja vaivatonta. Jos oman hyvinvoinnin tutkiminen kiinnostaa, niin annan vahvan suosituksen Firstbeat hyvinvointianalyysille.

 

Ota yhteyttä niin kerron mielelläni lisää.

Sari Hankimo

sari(a)aitowellness.com

050 500 1131

 

 

 

Istuminen tappaa?


Istuminen tappaa – raflaava otsikko jossa todellakin on perää. Istumatyö ja usein sen myötä tuleva passiivinen elämäntapa aiheuttaa monia ongelmia, joista tässä kirjoituksessa raapaisen vain murto-osaa.

Selkävaivat ovat yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja alle 45 vuotiaiden joukossa. Potilas menee työterveyslääkärille valittamaan selkäkipua ja kertoo ettei pysty istumaan työpäivää ja ei kivultaan pysty tekemään töitä. Seisominenkaan ei tunnu hyvältä vaan kipu on jo niin paha, että puolimakaava asento tyynyjen tukemana on ainoa missä pystytään olemaan ilman kipua. No mitä määrää lääkäri? Kipulääkkeitä ja sairauslomaa. No mitä tekee potilas? Syö kipulääkkeitä ja viettää sairauslomansa tuossa puolimakaavassa asennossa sohvalla katsellen Netflix sarjoja. Selkäkipu ehkä vähän helpottaa ja potilas voi palata töihinsä, kunnes kipu hiipii takaisin ja kohta ollaan taas lääkärin juttusilla. Tarinassa voittaa ainoastaan lääkefirma ja lääkäriasema, kun taas potilas ja työnantaja ovat auttamatta häviäjätiimissä.

Liike on lääkettä ja kukaan täysjärkinen ihminen ei kiellä liikunnan tuomia hyötyjä. Mitä jos lääkäri olisikin määrännyt reseptillä lääkkeeksi liikuntaa? Alkuun fysioterapeutin tai vaikka personal trainerin kanssa selän kuntoutuksen ajaksi. Mitä jos työnantaja vaikka vielä maksaisi personal trainerin muutamaksi kuukaudeksi työntekijälleen? Todennäköisesti selkäkivut saataisiin hallintaan ja lopullinen työkyvyttömyys estettyä. Työnantaja välttyisi myöskin tulevaisuuden sairaspoissaoloilta ja todennäköisesti saisi parempikuntoisemman ja sitä kautta tehokkaammankin työntekijän. Lääkäriasema ehkä menettäisi asiakkaan, mutta mitä sitten, niitä riittää kyllä jatkossakin

Istuminen on nykyisin liian helppoa.  Evoluutio ei ole muokannut ihmistä istuvaan asentoon vaan liikkumaan ja seisomaan. Perinteinen lepoasento on ollut syväkyykky. Kuinka moni meistä enää nykyisin edes pääsee kyykkyyn ilman että kantapäät nousevat? Pakaralihaksen pitäisi olla kehomme vahvin lihas ja sen päätehtävä on ojentaa vartalomme pystyyn lonkkanivelestä. Istuvassa asennossa  ei paljon pakaralihasta tarvita! Ylipäätään lihakset veltostuvat jos ja kun niitä ei käytä. Käyttämisellä en nyt tarkoita kuntosalitreeniä,  jumppaa, juoksulenkkiä tms. Vaan yksinkertaisesti sitä miten aktiivisia arjessa olemme.  Samaan aikaan kun väestötasolla kuntomme heikkenee jatkuvasti , harrastamme liikuntaa entistä enemmän. Mikä siis selittää kunnon huononemisen? Passiivinen arki tietysti! Aamulla autolla töihin, työpäivä istuen, töistä autolla salille (mieluiten ovea lähimpään parkkiruutuun), tunnin salitreeni jonka jälkeen autolla kotiin ja suihkun kautta sohvalle katsomaan suosikkisarjaa. Toivottavasti mielestäsi liioittelen ja tiedät että ainakaan sinun kohdallasi asia ei mene noin. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämänkin kirjoituksen lukijoista löytyy jokunen jonka kohdalla se menee juurikin noin ja lisäksi sieltä jätetään vielä se salitreenikin pois.

Mitä sitten kannattaisi tehdä? Todennäköisesti luet tätäkin tekstiä puhelimesta, joten nouse heti ylös penkistä ja kävele tai edes seiso samalla kun luet (mieti samalla missä asennossa pääsi on suhteessa selkärankaan). Päätä että aina kun puhut puhelimessa nouset ylös ja kävelet samalla. Laita hissi kieltoon ja marssi rappusia. Jätä auto kauimmaiseen parkkiruutuun. Hyödynnä arjen mahdollisuudet liikkumiseen, siirtymiset paikasta toiseen kävellen tai pyöräillen, jopa juosten. Siirrä seuraava tiimipalaveri tai one-to-one kävelylenkille tai vaikka työpaikan kuntosalille. Mahdollisuuksia on lukemattomia ja meidän tarvitsee vain olla aktiivisia itse tehdäksemme niistä arkea. Jos aina olet istunut työpäivän niin ei ole realistista odottaa että yhtäkkiä seisotkin koko työpäivän tai edes osan siitä. Päätä vaikka että joka päivä seisot aluksi vain 5 minuuttia ja pikkuhiljaa kasvatat aikaa.  Pienistä puroista kasvaa iso virta ja niin on  tässäkin asiassa – elämän muuttamisessa aktiivisemmaksi.

Lapsille vähemmän sokeria


No Comments

Miksi me syömme? Pysyäksemme hengissä eikö vaan? Ja onhan se usein iso osa erilaisia sosiaalisiatilanteita ja yksi isoista elämän nautinnoista, syitä on monia, mutta palataan vielä tuohon hengissä pysymiseen. Sehän on itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät, mutta länsimaissa, missä ruoan puutteesta ei ole tarvinnut kärsiä vuosikymmeniin, niin kuinka usein mietimme sitä siltä kannalta? Itse en ainakaan koskaan. No onko sitten aivan sama mitä syömme pysyäksemme hengissä? Tiettyyn pisteeseen varmasti on, mutta ei loputtomiin.

Kun puhutaan terveellisestä ruokavaliosta ja aineenvaihdunnasta niin uskallan väittää että suurimmalle osalle meistä mieleen assosioituu laihduttaminen ja lihominen. Entäs sitten solujen aineenvaihdunta? Jokaisella solullamme ja elimellämme on aineenvaihdunta, joten ei todellakaan ole sama minkälaista ravintoa esimerkiksi aivoillemme annamme! Ruualla mitä syömme on suoraan vaikutusta oppimiseen, mielenterveyteen, jaksamiseen, vastustuskykyyn, stressinsietokykyyn, kehon koostumukseen jne. jne. Olet mitä syöt sanonnassa on todellakin perää.

Olkoon jokaisen aikuisen oma asia miten haluaa kehoaan ja aivojaan ruokkia, mutta lapsista olen todella huolissani. Lapset ovat täysin aikuisten valintojen armoilla ruokavalinnoissa. Meillä esikoinen oli syntyessään todella pieni ja ollut aina pienikokoinen ja myös melko pieniruokainen. Neuvolassa oltiin huolissaan hänen syömisestään ja siitä jäi todella pitkäksi aikaa omaan päähäni ajatus – ”kunhan edes jotain syö”. No, seuraus tuosta oli se, että jos lapsi ei suostunut syömään peruna-porkkana sosetta, niin sitten annettiin hedelmäsosetta päälle ja niin edelleen. Lapset tykkäävät luonnollisesti makeasta ja itse vielä vahvistin sitä omalla toiminnallani.

Nyt oman lisääntyneen tiedon myötä, olen ryhtynyt meidän perheen sokeripoliisiksi ja aktiivisesti teemme työtä sen eteen että lapset totutetaan vähemm

än sokeriseen ruokaan. Se ei ole helppoa, mutta koska en halua myöskään kieltää heiltä munkkia ja kaakaota laskettelupäivän välipalana tai tarjoilla pelkkää kurkkua ja porkkanaa kaverisynttäreillä, niin perus arjen ruokavalio pitää olla tip-top kunnossa.

Haastankin jokaisen äidin ja isän ottamaan vastuuta omien last
en terveydestä ja vähentämään etenkin sokerin määrää lasten ruokavaliosta.

shutterstock_261637967